TMC tiedot

Paikannusnimistön nimeämisohje

Tähän on koottu ohjeita kuinka eri paikkojen nimeäminen tapahtuu. Suomessa käytössä oleva nimeäminen ei ole osa yleistä paikannusnimistö-standardia.

Teiden nimeäminen

Jokaiselle paikannettavalle tielle pyritään antamaan yksikäsitteinen nimi mahdollisimman lyhyessä muodossa. Tiennimi on esimerkiksi tyyppiä alkupiste-loppupiste (esim. Lohilampi-Sammatti) tai pelkkä tien nimi, jos sellainen on olemassa (esim. Kahvimaantie). Valta-, kanta- ja seututeillä ensimmäinen tapa on parempi, mutta yhdysteillä on yleensä oikea nimi. Jos tiellä on useampi nimi, käytetään paikannimeä tiennimen sijaan. Sama tiennimi voi olla useammalla tietokannan tiellä, vaikka tienumero vaihtuu. Jos tien alku- ja loppupisteellä tai tiellä itsellään ei ole yksikäsitteistä nimeä, toimitaan seuraavasti:

  • Paikannettavalla tiellä on yksi isompi paikka (esim. kylä Tausta), johon on viitoitus molemmista suunnista > Taustantie.
  • Paikannettavan tien päässä sijaitsee isompi paikka, johon on viitoitus (esim. Kalkkiranta) > Kalkkirannantie.
  • Paikannettavalla tiellä on kaksi saman kokoista paikkaa (esim. kylät Etula ja Takala), joihin on erilainen viitoitus eri suunnista > Etula-Takala.

Pisteiden nimeäminen

Valta- ja kantateillä liittymät nimetään paikannimen mukaan (esim. Tie 51, Espoonlahti). Eritasoliittymien kohdalla käytetään liittymäpäätettä (esim. Vaajakosken liittymä). Liittymänumero merkitään vain päätiellä olevalle pisteelle (ei risteävän tien pisteelle) ja sen voi tarkistaa tierekisteristä. Name 2 (risteävän tien numero) annetaan ainakin nelinumeroisille ja sitä tärkeämmille teille.

Myös seutu- ja yhdysteillä pyritään käyttämään paikannimiä eli tienhaaraliitettä ei käytetä, jos tienhaaran kohdalla on esimerkiksi kylä tms., jonka mukaan pisteen voi nimetä. Paikannimet eivät välttämättä näy maastossa, mutta kartat ja paikallistuntemus auttavat tunnistamisessa. Jos selkeää paikannimeä ei ole, käytetään tienhaaraliitettä seuraavasti:

  • Paikannettavassa solmupisteessä on viitoitus tiellä tai tien päässä sijaitsevaan isompaan paikkaan (esim. Tausta) > Taustan tienhaara.

  • Paikannettavassa solmupisteessä on viitoitus kahteen eri suunnassa sijaitsevaan samankokoiseen paikkaan (esim. Svartsåhon ja Haikkoon), käytetään pisteen nimeämisessä tunnetumpaa paikkaa > Svartsån tienhaara.

  • Paikannettava solmupiste on yksityistien kohdalla, jonka päässä on esimerkiksi Kvarnvik-niminen paikka > Kvarnvikin yksityistie.

Yhdysteiden solmupisteiden paikannuksessa on usein käytetty nimiä ”tien loppu”, ”kääntöpaikka” ja ”kuormaus-alue”. Erityisesti teiden loput pyritään nimeämään oikealla paikannimellä, kuten tienhaaratkin. Kaikkia kuntarajoja ei ole tarpeen ottaa solmupisteiksi ja maakuntarajoja ei yhdysteiden osalta ole käytetty solmupisteinä. Sillat ovat hyviä solmupisteitä ja niiden nimeäminen perustuu Tielaitoksen siltarekisteriin. Kaupunkipisteet nimetään pääsääntöisesti risteävän tien mukaan.

Tierekisterin käyttö epäselvissä tapauksissa

Epäselvissä tapauksissa, kun loogista nimeä ei löydy, käytetään pääsääntöisesti tierekisteristä löytyvää nimeä. Tierekisteriin pääsee Liikenneviraston sivujen (liikennevirasto.fi) alalaidassa olevasta linkistä ”Liikenneviraston extranet- ja etäkäyttöpalvelut”. Palvelun käyttäminen vaatii käyttäjätunnuksen, jota pitää erikseen hakea. Kirjautumisen jälkeen valitaan Väylätieto > Tie > Tierekisteri > Käynnistys > Tierekisterin katselu (Uusi) > Solmut ja liittymät.

Nimistön käännös ruotsin kielelle

Paikannusnimistön kohteille lisätään mahdollisimman kattavasti myös ruotsinkielinen nimi.

Paikannimiin ja tiennimiin pohjautuvat nimet käännetään kaikissa kaksikielisissä kunnissa. Ruotsinkielinen käännös perustuu:

  • paikannimien osalta Maanmittauslaitoksen paikannimitietokantaan

  • tiennimien osalta Digiroadin ruotsinkielisiin tiennimiin

Yleiskieliset nimet (”kunnanraja”, ”maakuntaraja”, ”yksityistie”, “kiertoliittymä” jne.) käännetään koko maassa

bug_reportLöysitkö virheen? Auta meitä parantamaan tätä sivua.